Aatu

moips!

Tämänkin postauksen kirjoittelu on jäänyt, sillä on ollut kiireitä.
Perjantaina 25.4 lähdimme hakemaan pentuamme joka samana päivänä ristittiin Aatuksi:

Matkalla hakemaan pentua

Koti matkalla pentu nukkui onnellisena.

Kotona. Näistä kuvista tuli aikas huonoja, koska keskittyminen meni siihen, että
katsoi pennun perään, sillä se oli erittäin halukas tutkimaan naapureiden pihoja,
eikä se kyllä pysynyt edes paikallaan.

Pennun kanssa on nyt oltu muutama päivä ja onhan se ihana, mutta kyllä se raastaa hermojakin.
Sisäsiistiksi se ei ole vieläkään oppinut, mutta toivotaan ajan tuottavan tulosta.
Osmo on käyttäytynyt hyvin, mutta voisi se kohta jo räppästä ihan kunnolla, kun Aatu alkaa olla jo aika röyhkeä.
Aatu on ikävöinyt yllättävän vähän, ei oikeastaan olenkaan mikä on kyllä ihan hyvä.
Beaglethän ovat todella itsepäisiä ja se on kyllä saatu huomata jo nyt.
Toivotaan, että Aatu oppii pian talon tavoille ja se saa jostain kärsivällisyyttä ja nöyrtymistä, että asioiden opettelustakin tulisi joskus jotain.

Yritän tässä vapun tienoilla tehdä ihan kunnon kuulumispostauksen, jossa keron vähän tarkemmin omista ja Aatunkin kuulumisista.

Nella